George W. Bush juomisesta ja raittiudesta

George Walker Bush toimi Yhdysvaltain 43. presidenttinä. Kahden kauden ajan presidentti George W. Bush oli ylipäällikkö tammikuusta 2001 tammikuuhun 2009). Sanoa, että presidentti Bush oli polarisoiva presidentti, olisi vähättelyä: kannatusluvut vaihtelivat ennätyskorkeista ennätysmataliin; virkaanastujaispäivänä 50 %, huipussaan 92 % 9/11-iskujen jälkeen ja 22 %:iin vuonna 2008.

Hän onnistui leikkaamaan veroja ja estämään uuden terrori-iskun 11. syyskuuta 2001 jälkeen, mutta häntä on myös arvosteltu virheellisen tiedustelutiedon ajamisesta ja kuuluisasta ”Wall Street Bailoutista.” Poliittisesta kannasta riippumatta, onnistumisista ja epäonnistumisista riippumatta presidentti George W. Bush totesi

”Juomisen lopettaminen oli yksi vaikeimmista päätöksistä, joita olen koskaan tehnyt. Ilman sitä mikään sen jälkeen seurannut ei olisi ollut mahdollista”

...ja hän on ollut raitis vuodesta 1986.

George W. Bush ei pidä itseään alkoholistina

Tänäkin päivänä entinen presidentti Bush ei pidä itseään alkoholistina. Muistelmassaan Decision Pointshän aloittaa juomisen lopettamispäätöksestä ja kuvaa sen haasteita. Hän toteaa:

”Tiedän olevani luonteeltani tapanainen. Join liikaa, ja se alkoi aiheuttaa ongelmia”

...mutta presidentti Bush totesi, että monet muut tarvitsevat kuntoutushoitoa tai AA:ta raitistuakseen, kun taas hän onnistui lopettamaan kylmiltään. Hän ei kokenut kärsivänsä kemiallisesta addiktiosta tai riippuvuudesta, mutta hän kertoi tyttärilleen että ”liiallinen juominen [kulkee] suvussa.”

Siitä huolimatta hänen raittiuspolkunsa ja sitoutumisensa on jotakin, johon alkoholinkäyttöhäiriötä (AUD) sairastavat voivat samastua, sillä hän on todennut avoimesti: ”Alkoholista oli tulossa rakkaus, ja se alkoi syrjäyttää tärkeintä rakkautta – jos olet isä – eli rakkautta pikku tyttöjäsi kohtaan. Isyys merkitsi raittiutta vuodesta 1986 eteenpäin.”

Milloin otit viimeksi drinkin?

Presidentti George W. Bushin muistelmateoksen avaus kuuluu: ”Se oli yksinkertainen kysymys. ’Muistatko viimeisen päivän, jolloin et ottanut drinkkiä?’” Ennen presidenttiyttään Bush vastasi vaimolleen närkästyneenä, kävi sitten läpi juomistottumuksiaan viime viikolta, sitä edeltävältä viikolta ja viime kuukaudelta ja tajusi hitaasti, ettei hän muistanut päivää, jonka hän olisi viettänyt raittiina.

Kuten ihmiset, jotka kamppailevat riippuvuuden kanssa, entinen presidentti George Bush yritti järkeistää juomistaan. Hän vertasi tapojaan ihmisiin, jotka hän tiesi juopoiksi, eikä kokenut kuuluvansa samaan leiriin. Päivisin hän oli raitis eikä juonut koskaan töissä, ja joka päivälle löytyi yleensä syy juoda (oli kyse sitten tiistai-illan rituaalista, onnistuneesta työpäivästä, juhlasta ystävien kanssa tai muusta), hän ei kuitenkaan osannut nimetä kuivaa päivää ja myönsi

”juomisesta oli tullut tapa.”

Kymppi vai aasi?

”Kun olin nuori ja vastuuton, olin nuori ja vastuuton.”

–Presidentti George W. Bush

Vuonna 1976 George W. Bush pysäytettiin ja sakotettiin rattijuopumuksesta.

Hän ei kiistänyt syytteitä, eikä onneksi kukaan loukkaantunut, mutta se on merkittävä hetki hänen historiassaan. Vaikka kukaan ei loukkaantunut, presidentti Bush koki sen vaikuttaneen hänen rooliinsa isänä – se vei pohjaa hänen puheiltaan turvallisesta ajamisesta – ja uskoi tuolloin sen maksaneen hänelle vaalit.

Monille se hetki, kun oikeusjärjestelmä astuu kuvaan (vaikka kyseessä olisi suhteellisen pieni sakko), on herätys raitistua tai ainakin tunnistaa, että ongelma on olemassa. On kertovaa, että vaikka presidentti George W. Bushilla oli rattijuopumus vuonna 1976, hän lopetti juomisen vasta 10 vuotta myöhemmin.

Presidentti Bushin pohjakosketus tapahtui sen sijaan perheillallisella. Se ei ollut oikeustaistelu eikä se tapahtunut julkisesti, mutta entiselle presidentille se oli hetki, jolloin hän tajusi juomisen olevan ongelma ja itsekkyyden oire. Jotta tämän mittakaavan ymmärtää, on tärkeää tietää seuraavaa 43. presidentistä.

Entinen presidentti George W. Bush rakasti isäänsä, palvoo äitiään ja tuntee syvintä rakkautta, luottamusta ja kunnioitusta vaimoaan Lauraa kohtaan. Nämä arvot ovat näkyneet Bushin luonteessa jo ennen virkakautta ja kauan sen jälkeenkin.

Presidentti George W. Bush puhui virkakautenaan saamastaan arvostelusta ja siitä, miten

”oli paljon raskaampaa olla presidentin poika ja seurata isän arvostelua kuin olla presidentti… sen katsominen, miten hänet vääristeltiin, sattui todella.”

Tieto siitä, miten syvästi George W. Bush välittää perheestään, tekee hänen pohjakosketuksestaan – hetkestä, jolloin hän tajusi, että hänellä oli ongelma – ymmärrettävän. Presidentti Bush kirjoittaa:

”Länsi-Texasissa oli sanonta: ’Eilen illalla hän luuli olevansa kymppi, vaikka oli oikeasti aasi.’ Tykkään vitsailla, mutta alkoholi osaa muuttaa sutkauksen tai kiusoittelun viilloksi tai loukkaukseksi.”

Illallisilla entisen presidentin vanhempien kanssa George W. Bush oli juonut liikaa, kääntyi vanhempiensa viehättävän, läheisen ystävän puoleen ja kysyi: ”Millaista seksi on viisikymppisenä?” Vastaanotto oli täysi hiljaisuus sekä äidin ja vaimon tuimat katseet. Seuraavana päivänä Bushille tietenkin muistutettiin, mitä hän oli sanonut, ja hän tunsi välittömän katumuksen, kysyen itseltään: ”[onko] tämä todella tapa, jolla haluan elää?”

Tapaaminen Billy Grahamin kanssa

Vaikka Bushien ja Grahamien perheillä oli ollut yhteys vuosikymmeniä, vasta vuonna 1985 George W. Bush esitti joukon syvällisiä kysymyksiä, jotka muuttivat tapaa, jolla hän (entinen presidentti Bush) näki uskonsa Jumalaan. George W. Bush piti Raamatusta, koska hän uskoi, että

”Raamattua lukemalla [se] voisi tehdä minusta paremman ihmisen,”

mutta Graham selitti, että vaikka se on jalo seuraus, se ei ole varsinaisesti sen ydin. Raamatun ydin oli Kristus, ei oma minä.

Tämä ei ainoastaan alkanut ravistella ja purkaa George W. Bushin ”pinnallista” uskoa, vaan hän oivalsi tapaamisesta muutakin syvällistä.

”Kun Billy alkoi vastata kysymyksiin… olin kolmannessa viinilasillisessani, ja ennen illallista olin ottanut pari olutta. Billyn viesti oli voittanut viinan.”

Tämä oivallus auttoi George W. Bushia monella tasolla. Ensinnäkin hän tunnisti lukeneensa Raamattua itsensä kehittämiseksi, mikä oli tavallaan itsekästä. Toiseksi, vaikka hän oli jo uskonnollinen mies, tämä haastoi ja muutti presidentin näkemystä uskosta ja siitä, mitä kristittynä oleminen merkitsee. Se, että viesti Jumalasta voitti humalatilan, oli äärimmäisen raitistava vaikutus – niin paljon, että hän alkoi käydä Raamattu-tunneilla ja tutkia todella tekstiä, jota hän oli seurannut 39 vuotta.

Raitis vuodesta 1986

40-vuotissyntymäpäivänään entinen presidentti George W. Bush juhli vaimonsa ja kahden läheisen ystävänsä kanssa. He kohottivat maljan terveydelle, onnelle ja perheelle, maksoivat laskun ja päättivät illan. Seuraavana aamuna presidentti Bush kärsi krapulasta ja otti työn, joka auttoi hikoilemaan pois edellisillan myrkyn.

Kun edellisilta alkoi kirkastua, hän palasi hotellihuoneeseen kertomaan vaimolleen: ”En [aio] ottaa enää koskaan drinkkiä.” Hän myöntää, ettei Laura näyttänyt uskovan häntä, koska hän oli väittänyt samaa ennenkin eikä ollut pitänyt sanaansa, mutta hän uskoi tällä kertaa sen pysyvän, koska muutos tuli sisältä.

Viikon kuluessa krapula oli haihtuva muisto, ja ”himo juoda kävi kovaksi. Kehoni janosi alkoholia”, joten hän alkoi juosta enemmän ja korvata viinan makeisilla (erityisesti suklaalla). Kun vaimo Laura näki hänen olevan tosissaan, hän alkoi tukea yhä vahvemmin ja kannusti tätä pysymään tiellä ja torjumaan mielihaluja. Ei ole yllättävää, että George W. Bushilla oli vaikeaa juhlissa ja kokoontumisissa,

”aluksi oli vaikeaa katsoa, kun muut nauttivat cocktailia tai olutta… mutta se, että olin se raitis kaveri, auttoi minua tajuamaan, miten tyhjänpäiväiseltä minun täytyi kuulostaa juodessani. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän tunsin vauhdin olevan puolellani. Juomattomuudesta tuli oma tapansa – tapa, jota olin iloinen saadessani pitää.”

George W. Bush raitistui vuonna 1986, päivä 40-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Hän ei sivuuta neljää raittiutta edeltänyttä vuosikymmentä, vaan myöntää niiden olevan osa häntä – osa, joka opetti hänelle tärkeitä arvoja, moraalia ja opetuksia. Presidentti on kuitenkin sitoutunut olemaan juomatta enää koskaan perheensä vuoksi (tyttäriensä ja vaimonsa) ja vannoi, ettei ole itsekäs vaan tavoittelee syvempää uskoa.

Entinen presidentti pysyy yhä kiireisenä, muun muassa kirjoittamalla ja maalaamalla, ja hän on sanonut avoimesti, ettei hänen elämänsä määritty presidenttiyden mukaan (hän palveli, mutta hänen aikansa ei ole vielä ohi). Monin tavoin hänen kokemuksensa alkoholista kuitenkin heijastuvat hänen kahdeksaan vuoteensa presidenttinä – täynnä ylä- ja alamäkiä. Tämä kiteytyy parhaiten hänen omissa sanoissaan, kun hän pohtii, mitä hänen presidenttikautensa merkitsi tai (mahdollisesti) merkitsee tulevaisuudessa:

”Ajan kulku antaa intohimojen laantua, tulosten selventyä ja tutkijoiden vertailla eri lähestymistapoja… Olen parhaani mukaan kirjoittanut päätöksistä, jotka tein oikein, niistä, jotka tein väärin, ja siitä, mitä tekisin toisin, jos saisin tilaisuuden. Presidenttiydessä ei ole uusintaottoja. On tehtävä se, minkä uskoo oikeaksi, ja hyväksyttävä seuraukset.”

Entinen presidentti George W. Bush saattaa olla jakava poliittinen hahmo, mutta kenelle tahansa raittiuden kanssa kamppailevalle hän on kiistaton inspiraatio. Oikealle tielle pääseminen voi viedä 40 vuotta, mutta sille, miksi voit tulla, ei ole rajaa.