Alkoholismi ja alkoholinkäyttöhäiriö

Mikä on alkoholismi?

Alkoholismi on ei-lääketieteellinen termi henkilölle, jolla on alkoholiongelma. Alkoholinkäyttöhäiriö (AUD) on lääketieteen ammattilaisten tekemä diagnoosi henkilöille, jotka kärsivät alkoholiriippuvuudesta tai riippuvuustilasta. AUD on ”krooninen, uusiutuva aivosairaus, jolle on ominaista pakonomainen alkoholinkäyttö, kontrollin menetys alkoholinkäytössä ja kielteinen tunnetila, kun alkoholia ei käytetä” NIAAA.NIH.gov.

Geneettiset tekijät, jotka vaikuttavat AUD:n kehittymiseen, ja termistön kehitys huomioon ottaen seuraavassa on tiivis aikajana alkoholismista.

Milloin alkoholismi tunnistettiin ongelmaksi

Vuonna 1819 C.W. Hufeland keksi termin ”dipsomania” (ennen termiä ”alkoholismi”). Dipso tuli kreikan sanasta, joka tarkoitti ”janoa”. Hufeland käytti sitä nimenomaan alkoholin yhteydessä kuvaamaan kroonista juomahimoa.

Vuonna 1849 Magnus Huss käytti ensimmäisenä termiä ”alkoholismi” kuvaamaan alkoholinkäytön haitallisia ja järjestelmällisiä sivuvaikutuksia.

Alkoholismi sairautena vs. alkoholiriippuvuusoireyhtymä

Vuonna 1956 American Medical Association (AMA) julisti alkoholismin sairaudeksi, mutta vuonna 1979 Maailman terveysjärjestö (WHO) oli eri mieltä AMA:n kanssa ja totesi, että alkoholismi oli puutteellinen termi, koska se ei täsmentänyt sairautta. Jopa Nimettömien Alkoholistien toinen perustaja piti sitä puutteellisena terminä ja sanoi: ”Emme ole koskaan kutsuneet alkoholismia sairaudeksi, koska se ei ole itsenäinen tautiyksikkö… Kutsuimme sitä vaivaksi tai kärsimykseksi.” (McGovern, Thomas. Alcohol Problems in the United States: Twenty Years of Treatment Perspective. 2002.)

Tämän seurauksena WHO valitsi vuonna 1979 termiksi ”alkoholiriippuvuusoireyhtymä”.

Alkoholismi vs. alkoholinkäyttöhäiriö

1980-luvulla Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) – psykologian ja psykiatrian käytetyin kansainvälinen standardi – jakoi kuitenkin ”alkoholismin” ”alkoholin väärinkäyttöön” ja ”alkoholiriippuvuuteen”. Alkoholin väärinkäyttö määriteltiin alkoholin toistuvaksi käytöksi kielteisistä ja toistuvista seurauksista huolimatta. Alkoholiriippuvuus taas nähtiin alkoholin väärinkäyttönä, johon liittyivät hallitsemattomat mielihalut ja vieroitusoireet.

Vuonna 2012 julkaistiin DSM-5, ja merkittävä muutos oli, että alkoholin väärinkäyttö ja alkoholiriippuvuus yhdistettiin yhdeksi tilaksi nimeltä ”alkoholinkäyttöhäiriö” (AUD), jossa on eri vakavuusasteita.

Alkoholinkäyttöhäiriön diagnosointi

DSM-5 listasi 11 alkoholinkäyttöhäiriöön liittyvää oiretta. Ihmisille diagnosoidaan yleensä AUD, jos heillä on esiintynyt näiden oireiden yhdistelmä viimeisten 12 kuukauden aikana.

1. Tunne, ettei pysty rajoittamaan juodun alkoholin määrää.

2. Juominen enemmän kuin oli tarkoitus tai pidempään kuin oli tarkoitus.

3. Liiallisen juomisen aiheuttama pahoinvointi tai sairaus.

4. Kyvyttömyys keskittyä juomiseen liittyvien ajatusten tai juomisen halun vuoksi.

5. Juominen toistuvista kielteisistä vaikutuksista tietoisena: terveys, masennus, muistikatkokset jne.

6. Työpaikan, tuottavuuden ja/tai koulumenestyksen menetys.

7. Joutuminen riskialttiisiin, vaarallisiin tai haitallisiin tilanteisiin humalan vuoksi.

8. Vähentynyt motivaatio osallistua harrastuksiin tai toimintoihin, joita aiemmin pidettiin tärkeinä.

9. Säännöllisesti suurempi alkoholinkäyttö kohonneen sietokyvyn vuoksi.

10. Juomisen jatkaminen, vaikka se on aiheuttanut ongelmia ystävien, perheen ja ihmissuhteiden kanssa.

11. Vieroitusoireiden kokeminen.

DSM määrittää myös AUD:sta kärsivälle henkilölle vakavuusasteen lievästä keskivaikeaan ja vaikeaan. Jos kärsit 2–3 yllä olevasta oireesta 12 kuukauden aikana, kyseessä on lievä AUD; 4–5 on keskivaikea; 6 tai enemmän katsotaan vaikeaksi AUD:ksi.