Eroja huumeaddiktion ja fyysisen riippuvuuden välillä?

Addiktio ja fyysinen riippuvuus ovat kaksi erilaista päihteiden väärinkäytön muotoa: huumeaddiktio on enemmän psyykkinen ongelma ja riippuvuus enemmän fysiologinen. Aineeseen voi olla fyysisesti riippuvainen ilman addiktiota, mutta nämä kaksi väärinkäytön muotoa koskevat usein samaa ihmistä.

Addiktion määritelmä

Addiktio on määritelty uudelleen monta kertaa – jopa eri aineiden kohdalla – mutta American Society of Addiction Medicine (ASAM) määrittelee addiktion ”aivojen palkitsemis-, motivaatio- ja muistijärjestelmien sekä niihin liittyvien hermoverkkojen primaariseksi, krooniseksi sairaudeksi.” Tässä on muutama avainsana, jotka auttavat erottamaan addiktion fyysisestä riippuvuudesta. Ensinnäkin ”sairaus.” Sairaus on voimakas sana huumeaddiktiosta puhuvassa yhteisössä, koska osa on jyrkästi samaa mieltä ja osa eri mieltä (sekä ne, joiden mielestä tätä kahtiajakoa ei pidä huomioida); juuri siksi monet lääketieteelliset laitokset puhuvat addiktiosta häiriönä, eli alkoholinkäytön häiriönä (AUD) tai päihteiden käytön häiriönä (SUD) – mutta eksynpä aiheesta.

Kummalla kannalla oletkin, ”sairaus” on tärkeä eroavaisuuden ymmärtämiseksi, koska lääketieteessä sairaus voidaan parantaa, hoitaa tai pitää hallinnassa. Addiktiossa kyse on pakonomaisesta käyttäytymisestä, joka johtuu aivojen palkitsemisjärjestelmän uudelleen kytkeytymisestä, mutta yhä useampi todiste osoittaa, että addiktien aivot ovat alttiita addiktiolle. Siksi Sally voi ottaa kymmenen drinkkiä, herätä krapulassa eikä juo uudelleen ennen serkkunsa häitä, mutta Ross ei pysty lopettamaan, vaikka kaikki muut ovat jo lopettaneet.

Vaikka aivojen palkitsemisjärjestelmä voi kytkeytyä uudelleen ajan myötä, juuri tuo alttius saa addiktit retkahtamaan ja palaamaan vanhoihin tapoihin. Siksi addiktiota ei voi ”hallita”. Et voi olla addikti ja oppia hallitsemaan päihteiden käyttöäsi; et voi vain ottaa ”yhden drinkin.” Sama periaate sulkee pois ”parantumisen”, koska hoito on täysi pidättäytyminen; eli sattuuko, kun liikutat kättäsi näin? Älä sitten liikuta kättäsi enää sillä tavalla.

Sairaus-nimityksen seuraus on, että huumeaddiktiota ei voi parantaa eikä hallita, joten ainoa jäljelle jäävä tie on hoito. Toipuvan addiktin hoitoon kuuluu tyypillisesti iso tukiryhmä, tapaamisia, pitkän aikavälin tavoitteiden suunnittelua, tapaamisia, ympäristön vaihtoa ja tapaamisia.

Fyysisen riippuvuuden määritelmä

Jos hyväksymme, että addiktio on sairaus, huumeiden fyysistä riippuvuutta voi ajatella oireena tai käyttäytymisenä, joka auttaa synnyttämään sairauden; samalla tavalla kuin savuke voi aiheuttaa keuhkosyövän, fyysinen riippuvuus voi aiheuttaa addiktion.

Fyysinen riippuvuus on enemmän fysiologinen reaktio, ja se tunnistetaan yleensä aineen puuttuessa. Riippuvuus ei yleensä liity ihmisiin, jotka hakevat humalaa, vaan niihin, jotka haluavat tuntea olonsa normaaliksi. Huumeista fyysisesti riippuvaiset eivät yleensä pidä ainetta elintärkeänä osana elämäänsä, mutta he kyllä tuntevat sen puuttumisen.

Yleisin esimerkki huumeiden fyysisestä riippuvuudesta kärsivistä ovat ne, jotka käyttävät opiaatteja kivunlievitykseen. Lääkärit voivat määrätä opiaatteja vakavan onnettomuuden tai suuren leikkauksen jälkeen lievittämään kipua ja nopeuttamaan toipumista. Monet potilaat – etenkin pitkän toipumisen jälkeen tai kroonisista sairauksista kärsivät – tarvitsevat kuitenkin ajan myötä suurempia annoksia, kun keho kehittää sietokykyä aineelle. Tämäkään ei johdu siitä, että ihmiset haluaisivat päästä humalaan, vaan pitääkseen olonsa normaalina.

Lopulta keho kehittää sietokykyä, joten se alkaa tarvita joko vahvempia aineita tai suurempia määriä. Siksi fyysinen riippuvuus myös usein kulkee addiktion rinnalla tai johtaa siihen. Joissain mielissä huumeiden fyysistä riippuvuutta voi pitää addiktioon johtavana ”portti”oireena. Tarve voimakkaammille aineille johdattaa ihmisen usein laittomiin katuhuumeisiin ja tekee hänestä tyypillisesti addiktin.

Huumeaddiktion ja fyysisen riippuvuuden ero

Addiktio on seurausta enemmän psyykkisestä ongelmasta. Aivojen palkitsemisjärjestelmä kytkeytyy uudelleen, jolloin ihminen alkaa ajatella päihteiden käyttöään samalla tavalla kuin ruokaa – välttämättömyytenä selviytymiselle. Tässä addiktin käytös myös eroaa suuresti jostakusta, joka on aineesta fyysisesti riippuvainen muttei addiktoitunut. Addikti luopuu mistä tahansa saadakseen valitsemansa aineen. Hän riskeeraa työnsä, kotinsa, läheisensä ja oman turvallisuutensa löytääkseen ja käyttääkseen ainetta. Aivot on kytketty uudelleen luulemaan, että se tarvitsee ainetta selviytyäkseen.

Jos olet koskaan ollut tekemisissä kenenkään kanssa, joka on selviytymistilassa, hänestä tulee yhä ärtyisämpi, aggressiivisempi ja arvaamattomampi; ajattele ”nälkäraivoa,” mutta paljon synkempänä. Ilman ainetta addiktiosta kärsivä kokee vieroitusoireita ja voimakasta himoa löytää ja käyttää ainetta uudelleen.

Samaan aikaan huumeista fyysisesti riippuvainen voi kokea vieroituksen ruumiillisia oireita (oksentelua, päänsärkyä, huimausta), mutta häneltä puuttuu addiktin selviytymis tila. Aivot eivät kerro, että ainetta on saatava tai hän kuolee, vaan keho kertoo kokevansa niin kovaa kipua ja epämukavuutta, että sen voi tyynnyttää vain uusi annos. Monet pystyvät kertomaan tästä, toisin kuin addiktoitunut, joka kirjaimellisesti ei pysty ajattelemaan mitään muuta.

Näitä kahta termiä käytetään usein toistensa synonyymeinä, mutta niillä on selviä eroja. Valitettavasti erot on helpointa huomata vasta, kun ihmiset kärsivät jo pahoin. Esimerkiksi vakavasta fyysisestä riippuvuudesta kärsivä ei pysty toimimaan tai menemään töihin ilman annosta valitsemaansa ainetta. Addiktoitunut taas on menettänyt työnsä ja sysännyt läheiset sivuun ruokkiaakseen jatkuvaa tapaansa.