Retkahdus- ja toipumisprosessi

”Retkahdus on osa toipumisprosessia.” Olemmehan kaikki kuulleet tämän sanonnan aiemmin, eikö vain? Jotkut meistä ovat jopa lausuneet sen itse, mutta mitä se tarkoittaa? Tuleeko meidän odottaa retkahtavamme? Pitäisikö meidän aktiivisesti pyrkiä retkahtamaan? Onko se epäonnistumista vai edistystä, koska se on ”osa prosessia”? Jos en retkahda, tarkoittaako se, etten jää paitsi toipumisen keskeisestä vaiheesta? Ei; ei missään nimessä.

Onko sanonta vain jotain, minkä ystävät ja perhe keksivät pehmentääkseen ”syyllisyyden” iskua riippuvaisille? Toisin sanoen, onko se rauhoittava fraasi, jonka tarkoitus on vain estää riippuvaisia ajautumasta taas hallitsemattomaan kierteeseen? Se on todennäköisesti osa totuutta, mutta ei suinkaan koko syy.

On hieman harhaanjohtavaa sanoa, että retkahdus on osa toipumista. Raittius tarkoittaa pidättäytymistä alkoholista tai mistä tahansa omasta päihteestä. Raittiin ihmisen retkahdus tarkoittaa näiden päihteiden ja alkoholin käyttöä. Tämä tarkoittaa, että retkahtaminen on raittiuden täysi vastakohta, joten sen väittäminen, että toinen on osa toisen prosessia, ei ole kovin järkevää; se on miltei sama kuin sanoisi, että ”lääketieteellisen keskeyttäminen” on osa lääkäriksi valmistumista.

Miksi siis käytämme tätä sanontaa ylipäätään?

Siksi, että vaikka nämä kaksi käsitettä (retkahdus ja toipuminen) sulkevat toisensa pois, sanonta ei ole väärä. Useimmat raittiit ihmiset – myös ne, jotka ovat olleet raittiina vuosia – ovat retkahtaneet jossain vaiheessa. Retkahdus toimi kuitenkin riippuvaisille muistutuksena eikä liukkaana alamäkenä takaisin riippuvuuteen. Monet retkahtavista nousevat takaisin entistä vahvempina. He kyllä nollaavat raittiuspäivämääränsä, mutta aivojen kemia on saavuttanut tasapainon, eivätkä he enää muistele päihdeaikaansa myönteisenä kokemuksena.

Tarkoittaako tämä kuitenkin, että toipuaksesi sinun täytyy retkahtaa? Ei, ja jos retkahdat, älä syyllistä tai häpeä itseäsi; ymmärrä, mitä teit, ja jatka eteenpäin.

Lopeta juominen, aloita jotain muuta

Jokainen riippuvainen toivoo, että sairaus voitaisiin parantaa, mutta sitä ei voi. Raitistuminen ei ole jotain, mikä ”tulee valmiiksi”; se jatkuu elinikäisenä kamppailuna. Ja juuri sitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että ”retkahdus on osa toipumisprosessia”. Elämäsi aikana tulet olemaan maissa, tuntemaan itsesi yksinäiseksi tai muistelemaan ”vanhoja hyviä aikoja” ruusunpunaisten lasien läpi. Nämä tekijät voivat johtaa retkahdukseen.

Jos voisit pidättäytyä kokonaan ja pysyä vain raittiina, elämäsi olisi paljon helpompaa, mutta näin ei käy juuri koskaan. Silti on ero retkahduksen, joka tuhoaa edistymisesi ja karkaa käsistä, ja retkahduksen välillä, joka syntyy heikkouden hetkestä ja palauttaa sinut raittiuden tielle.

Jos retkahdus johtaa täydelliseen vajoamiseen takaisin huumeiden ja alkoholin rutiiniin, monet lääkärit ja vertaiset ovat samaa mieltä siitä, ettei kyseinen henkilö ollut vielä valmis raitistumaan. Niille kuitenkin, jotka retkahtavat ja vanhojen tapojen sijaan palaavat raittiuteen uudella motivaatiolla, edistyminen ei ole menetetty retkahdukselle, vaan se on vahvistunut.

Ihmiset muistelevat aivan liian usein ”vanhoja hyviä aikoja” – paino sanalla ”hyviä”. Meillä kaikilla on ollut ruoka tai herkku, jota muistamme rakastaneemme lapsina, mutta aikuisena kokeiltuna se ei olekaan lainkaan niin hyvää kuin muistimme. Jossain mielessä retkahdus on samanlainen: aivot kertovat, mitä tarvitsemme, ja me antaudumme. Jos sinulla kuitenkin on vakaumus ja olet tällä kertaa sitoutunut pysymään raittiina, retkahdus voi olla sysäys, joka uudistaa omistautumisesi entistä voimakkaammin.

Käytä raittiuslaskuria laskemiseen

Useat tutkimukset ovat yhdistäneet pidättäytymisen keston toipumiseen, terveyteen ja retkahdukseen. Niissä on havaittu, että pidempään raittiina olleet ihmiset retkahtavat yleensä harvemmin. Esimerkiksi alle vuoden raittiina olleet retkahtavat todennäköisemmin. Itse asiassa kaksi kolmesta aikuisesta retkahtaa, jos raittius on kestänyt alle vuoden.

Toisaalta niiden ihmisten toipumisaste, jotka pysyvät raittiina yli vuoden, nousee yli 50 prosenttiin. (NIH, 2007). Ero on merkittävä, varsinkin kun ottaa huomioon, että 90 % toipuvista on kokenut ”vähintään yhden lievän tai kohtalaisen lipsahduksen” (Psychology Today, 2012).

Toisin sanoen, vaikka ne ovat vastakohtia, ”retkahdus” näyttää liittyvän olennaisesti monien ihmisten ”toipumiseen”, muttei kaikkien. Ja vaikka lähtökohtana pitäisi aina olla aikomus pysyä raittiina loputtomiin, retkahduksia tapahtuu, eikä se tarkoita, että pitäisi luovuttaa. Usein opimme virheistämme ja epäonnistumisistamme enemmän kuin onnistumisistamme. Emme pyri epäonnistumaan, mutta emme myöskään jää niihin jumiin: katsomme, mitä epäonnistumisesta voi oppia, kasvamme ja kehitymme.

Raittiuslaskurisovellus (kuten I Am Sober) voi auttaa sinua jatkamaan pidättäytymistä juomisesta tai huomaamaan, että kyseessä on ongelma. Raittiuslaskuri ei ole vain kuukausien, viikkojen, päivien ja tuntien laskemista, vaan kokonainen kalenteri, josta näet, miten kauan retkahdusten välillä kului. Jos esimerkiksi huomaat, että retkahdusten väli lyhenee, voi olla syytä miettiä uudelleen strategiaasi ja/tai tukiryhmääsi raitistumisen tueksi. Jos taas huomaat toisenlaisen suuntauksen, että kestäit 7 päivää, sitten 24, sitten 90, näet edistymisesi ja alat ymmärtää, miten toipumisesi on parantunut retkahduksista huolimatta.

Muista, että huumeet ja alkoholi vaikuttavat aivoihisi. Eivät vain harkintakykyyn ja käyttäytymiseen, vaan myös kemialliseen tasapainoon. Valitsemalla raittiuden valitset aivojesi uudelleenkirjoittamisen. Ja tavan uudelleenkirjoittaminen on aivan yhtä vaikeaa kuin uuden aloittaminen. Mieti vain, miten moni uudenvuodenlupaus rikkoutuu jo tammikuun aikana. Aivojen uudelleenkirjoittaminen ei ole helppoa, mutta nämä tutkimukset osoittavat, että ajan myötä se helpottuu.