John Goodman riippuvuudesta ja alkoholismista

John Goodman on tuttu näky valkokankaalla. Goodman näytteli Dan Conneria suositussa tilannekomediasarjassa Roseanne, lainasi Sullyn lepposan äänen Pixarin Monsterit Oy -elokuvasarjassa ja on esiintynyt lukuisissa elokuvissa, kuten Walter Sobchakina Coenin veljesten elokuvassa The Big Lebowski. Hänen filmografiansa on vaikuttava, mutta yksi hänen rakkaimmista voitoistaan on raittius.

Anonyymi näyttelijä

Muukalainen vieraassa maassa. Kun John Goodman oli 23-vuotias, hän otti lainan isoveljeltään ($1,000) ja muutti St. Louisista, Missourista, New Yorkiin toteuttaakseen unelmaansa näyttelijän urasta. Hän vuokrasi pienen asunnon tyttöystävänsä kanssa Manhattanin teatterialueen läheltä. Goodmanilla ei ollut agenttia eikä alan kontakteja, joten hän heräsi, kierteli outoa kaupunkia ja etsi koe-esiintymisiä.

Rahat olivat tiukilla. John Goodman saattoi olla päiviä ilman kunnollista ateriaa, mutta hän sinnitteli kaksi vuotta – pysytellen pinnalla erilaisilla baaritöillä – kunnes mainosalan agentuuri otti hänet listoilleen ja yhtäkkiä tasainen tulovirta alkoi virrata.

1980-luvulla hänestä tuli koko kansan tuntema, kun hän esiintyi ilta-ajan tilannekomediasarjassa Roseanne, jota esitettiin lähes kymmenen vuoden ajan. Siitä lähtien raha ei ole ollut ongelma; töiden löytäminenkään ei ole ollut ongelma. Nousu kuuluisuuteen ei kuitenkaan tapahtunut ilman varjopuolia.

John Goodman päätyi toistuvasti iltapäivälehtien otsikoihin, eikä hän voinut enää kävellä New Yorkin kaduilla ilman, että ihmiset tunnistivat hänet. Se oli hänelle täysin toinen maailma, ja se oli suurelta osin se, mistä hänen alkoholisminsa sai alkunsa – sen kanssa hän kamppaili seuraavat 30 vuotta.

Raitis vuodesta 2007

Roseannen katsojaluvut jatkoivat nousuaan, kun John Goodman perheineen asui Kaliforniassa. Jatkuvat paparazzit ja ympäristö olivat lamauttavia, eikä Goodman halunnut vastasyntyneen tyttärensä kasvavan siinä ilmapiirissä. ”Olin saanut tarpeekseni showbisneksestä, julkisuudesta, iltapäivälehtijutuista – olin saanut tarpeekseni”, Goodman sanoi. ”Halusin jotenkin saada hänet, tyttäreni, pois siitä” (The Guardian).

Sen seurauksena John Goodman muutti perheensä Kaliforniasta Louisianaan, lähemmäs vaimonsa vanhempia ja pois julkisuudesta. Goodman muistelee ajatelleensa, että se vaikutti tuolloin hyvältä idealta, mutta

”monesti olisin voinut mennä pohjaan. En yliannostukseen, vaan… no… onnettomuuteen.”

John Goodman on ollut raitis vuodesta 2007, 30 vuotta kestäneen taistelun jälkeen sairautta vastaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole aina ollut, sillä Goodman muistelee monia öitä, jolloin hän uneksi kumoavansa viskejä ja sanoi itselleen:

”Sanon: ’Hei, minun ei pitäisi tehdä noin.’ Ja sitten sanon: ’Waaah, ei se mitään! Sinähän teet sitä koko ajan! Salaa juot sitä koko ajan!’ Ja sitten herään ja sanon: ’En juo.’ Ne olivat aluksi huolestuttavia. Nyt ne ovat vain hauskoja.”

Haastattelun jatkuessa Goodman kertoo, miten hän haki välitöntä tyydytystä, ei vain lasin pohjalta vaan myös työssään. Hän kärsi itseluottamuksen puutteesta ja murehti jatkuvasti vuorosanojen muistamista.

”…Ja rankaisin itseäni enemmän kuin mitään muuta ja käytin energiaanikin väärin, ja kyse on vain siitä, että osaa olla rento ja tietää, että [vuorosanat] tulevat, pitää olla kärsivällinen. Se on minun persoonallisuushäiriöni, että haluan kaiken heti. Minun on saatava se nyt, nyt! Herra Nyt! Siis sitä ei voi tehdä [lavalla]. Se on prosessi.”

Aivan kuten raittius, se on prosessi, ja hän etenee päivä kerrallaan. Hän ei enää jää murehtimaan katumusta, epäilyksiä ja surua. Päinvastoin hän irrottautuu aktiivisesti niistä ajatuksista, koska tietää niiden voivan viedä vaaralliselle tielle. Haastattelija Elizabeth Dayn seurassa hän nappaa itsensä kiinni:

”Miksi minä puhun tästä? Tätä ei saa tapahtua enää… [se on] kemiallinen juttu, aivojuttu, [eräänlaista] yleistä tyytymättömyyttä kaikkeen. En halua tehdä mitään, mikään ei tunnu oikealta. Minun pitäisi olla tekemässä jotain muuta, mutta en halua tehdä mitään muutakaan.”

Kun John Goodman jää masennuksen valtaan, hän pitää itsensä kiireisenä muilla toimilla.

”Haluan mennä paikkoihin, joissa on myönteistä vahvistusta, etten päädy paikkaan, jossa on laukaisijoita. Sillä en usko, että mikään Jumalan vihreällä maalla voisi estää minua, jos todella haluaisin juoda.” (Men’s Journal)

John Goodman pystyy välttämään useimmat noista laukaisijoista kotonaan vaimonsa ja perheensä kanssa, joten kun hän on kuvaamassa tai teatterissa kaukana kotoa, hän ahdistuu.

Goodman oli – kuten iltapäivälehdillä on tapana huomauttaa – liikalihava: pahimmillaan hän lähenteli 400 paunaa. Nyt toipuvana alkoholistina hän viettää aikaa elliptisellä laitteella tai nyrkkeillen, ja kuuden jalan pituisena hän näyttää painavan noin 250 paunaa; kaukana siitä epäterveestä miehestä, joka hän kerran oli.

Hän kertookin nauttivansa teatterista juuri siksi, että se on fyysisesti aktiivista ja vaatii kunnon ylläpitämistä. Painonnousu oli kuluttanut nivelet korjauskelvottomiksi, ja nyt kun hänelle on tehty kaksi polven tekonivelleikkausta ja hän on lopettanut juomisen, on selvää, että terveys on hänelle etusijalla.

”Alkoholi on alkoholia. Olen alkoholisti. Joisin joka tapauksessa. Se kuuluu alkoholistina olemiseen – keksit minkä tahansa tekosyyn. Mutta stressistä sen verran, että olen elänyt stressaavaa elämää. Olen tehnyt siitä stressaavampaa juomalla ja käyttämällä huumeita, ja ala, jonka olen valinnut, on aina hermoja raastava… työttömyyden uhka oli jatkuva. Jostain syystä kiistin sen, mitä tein itselleni. On ihme, että kukaan palkkasi minua ollenkaan, kun näki minut. Näytin kävelevältä sydänkohtaukselta.” (Men’s Health)

Ehkä inspiroivin piirre John Goodmanissa on se, ettei hän peittele alkoholismiaan. Hän hyväksyy, että se on osa häntä, mutta se on osa, josta hän on valmis luopumaan.

”Ei ole kovin vaikeaa luopua suuresta osasta itseään, kun tajuaa saavansa enemmän kuin antaa pois.”

John Goodman jatkaa arvostettua ja vaihtelevaa näyttelijänuraansa ja elää raitista elämää New Orleansissa vaimonsa ja koiriensa kanssa.