Riippuvuus hallitsi Steven Tyleria: hänen tarinansa

”Pian sen jälkeen kävelin rantaa pitkin, vaivuin polvilleni ja aloin itkeä, koska tajusin raitistuneeni.” –Steven Tyler, Does the Noise in my Head Bother You?

Nykyinen Steven Tyler on hyvin erilainen kuin se Steven Tyler, joka nousi kuuluisuuteen Aerosmithin solistina 1970-luvulla. Tyler, joka tunnetaan myös nimellä ”Demon of Screamin” ja ”Toxic Twins” -kaksikon toisena osapuolena, on ollut raittiina reilut yhdeksän vuotta. Raittius ei kuitenkaan tullut tälle pahamaineiselle rocktähdelle helposti eikä luonnostaan.

Vuosikymmenten raskaan juomisen ja huumeiden väärinkäytön jälkeen hän tarvitsi neljä yritystä saadakseen vihdoin merkittävän määrän raittiutta. Kun bändikaverit ottivat aluksi Tylerin puheeksi hänen riippuvuusongelmastaan, hän ei ottanut heitä vakavasti. Hän piti heitä tekopyhinä ja ajatteli, että raitistuminen veisi häneltä luovuuden. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että tämä väliintulo olisi ensimmäinen monista, jotka lopulta johtaisivat hänet raittiuden valoon.

Ennen Aerosmithiä

Tyler on ollut luova, intohimoinen ja täysin villi syntymästään asti. Hän syntyi Steven Victor Tallaricoksi 26. maaliskuuta 1948 Yonkersissa, New Yorkissa. Lapsena musiikki oli Tylerin pääkiinnostuksen kohde.

Eikä ihme! Hänen isänsä Victor Tallarico oli ammattimainen klassinen pianisti. Tylerin kouluaikana isä perusti bändin ja antoi Tylerin soittaa rumpuja. Vaikka kyse oli lähinnä hauskanpidosta, se oli Tylerin ensimmäinen askel musiikin maailmaan.

Teininä Tylerista tuli valtava rockin fani, ja hän ihaili laulajia kuten Mick Jaggeria ja Keith Richardsia. Kuten monet muut päihteiden väärinkäytön kanssa kamppailevat, Tyler alkoi käyttää ja väärinkäyttää huumeita hyvin nuorena. Hänet erotettiin Roosevelt High Schoolista Yonkersissa juuri tästä syystä.

Vaikka Tyler valmistui myöhemmin Quintano's School for Young Professionalsista, hän ei ottanut koulutusta kovin vakavasti. Kiinnostus musiikkiin kasvoi pian kaiken nieleväksi intohimoksi – sellaiseksi, joka lopulta johti hänet perustamaan Aerosmithin.

Teininä Tyler soitti Chain Reaction -yhtyeessä, joka pärjäsi varsin hyvin. Hän oli rumpali ja taustalaulaja. Vuonna 1966 bändi julkaisi kappaleen ”The Sun” / ”When I Needed You”, joka pääsi jukeboksin soittolistalle. Bändi hajosi kuitenkin pian sen jälkeen.

Chain Reactionin hajoamisen jälkeen Tyler alkoi kiertää eri osavaltioita katsomassa nousevien bändien keikkoja. Vuonna 1969 hän oli New Hampshiressa katsomassa uutta Jam Band -nimistä yhtyettä. Tyler oli täysin myyty bändin raa’asta lahjakkuudesta ja kyvystä vetää loistava show.

Keikan jälkeen Tyler esittäytyi basisti Tom Hamiltonille ja kitaristi Joe Perrylle. Kolmikosta tuli hyviä ystäviä, ja vuonna 1970 Hamilton ja Perry päättivät jättää Jam Bandin, muuttaa Bostoniin ja perustaa yhtyeen Tylerin kanssa.

Aluksi bändissä oli vain basisti, kitaristi ja solisti. Pian joukkoon värvättiin kuitenkin rumpali Joey Kramer ja toinen kitaristi Ray Tabano, jonka tilalle tuli Brad Whitford vuonna 1971. Seuraavaksi piti keksiä bändin nimi.

Ehdotuksia kuten ”The Hookers” ja ”Spike Jones” heiteltiin, mutta lopulta he sopivat nimeksi Aerosmith. Virallisen bändinimen keksi Kramer, jota inspiroi Harry Nilssonin Aerial Ballet -albumin kansitaide.

Perustamisen jälkeen Aerosmith alkoi soittaa paikallisissa paikoissa Bostonin ympärillä. Heti musiikkikentälle tultuaan he alkoivat kerätä fanikuntaa. Pienestä koostaan huolimatta heidät huomasi manageritiimi David Krebs ja Steve Leber, jotka suostuivat edustamaan heitä. Vuoteen 1972 mennessä Aerosmith oli saanut Columbia Recordsin johtajien huomion, ja heidät kiinnitettiin heti.

Aerosmithin ensimmäinen albumi, ”Dream On”, julkaistiin vuonna 1973. Se herätti jonkin verran huomiota, mutta ei aivan nostanut yhtyettä tähteyteen. Sekä heidän omaleimainen soundinsa että suhteensa Columbia Recordsiin auttoivat heitä keräämään oman fanikunnan.

Kriitikot vertasivat Tylerin laulua usein kuuluisan muusikon Mick Jaggerin ääneen. Vaikka se oli kohteliaisuus, bändi oli yhä muiden jo vakiintuneiden rockyhtyeiden varjossa. Yhtyeen kolmannen albumin julkaisu 1970-luvun puolivälissä teki kuitenkin Aerosmithistä kuuluisan omilla meriiteillään.

Tylerin tähteys

Alle viisi vuotta Aerosmithin debyytin jälkeen bändi myi loppuun suuria saleja ympäri maata. He olivat omien keikkojensa pääesiintyjiä, soittivat rockfestivaaleilla ja nauttivat kaikesta, mitä kuuluisuus toi mukanaan. Bändin jäsenistä, etenkin Tylerista, tuli seksisymboleita, jotka yhdistettiin nuorten kapinaan.

He elivät stereotyyppistä rocktähden elämää: seksiä, huumeita ja rock’n’rollia. Aerosmithillä oli runsaasti groupieita, ja Tyler sai jopa 16-vuotiaan groupien vanhemmat allekirjoittamaan huoltajuuden siirron hänelle, jotta tyttö voisi tulla kiertueelle bändin mukaan.

Vuoteen 1975 mennessä bändillä oli useita hittisinglejä, jotka nousivat listojen kärkeen. Vuonna 1977 bändi julkaisi albumin ”Draw the Line”, joka pääsi ”100 Greatest Heavy Metal Albums of All Time” -listalle. Bändi alkoi kiertää kansainvälisesti ja sai erityistä jalansijaa Japanissa ja Euroopan maissa. Siihen mennessä he olivat luoneet oman ainutlaatuisen soundinsa. Kun kuuli Aerosmith-kappaleen, tiesi heti, että kyseessä oli tämä bändi.

Tylerin ääni oli täysin omaleimainen, ja bändi kirjoitti sanoituksia, jotka olivat nokkelia, rivoja ja täynnä karismaa. Myös instrumentaalit erottuivat, koska ne olivat eri rockin alalajien fuusio. Sen sijaan että yhtye olisi kääntynyt punkrockiin tai pysytellyt klassisessa rockissa, sillä oli raaka, metallinen soundi.

On kiistatonta, että Aerosmithin jäsenillä oli hurjaa menestystä uransa alussa. Kulissien takana jäsenet elivät kuitenkin ei niin salattua elämää jatkuvassa huumeiden väärinkäytössä. John Perry ja Steven Tyler saivat lempinimen ”The Toxic Twins” duon runsaan huumeidenkäytön vuoksi. Pari näytti ruokkivan toisiaan, ja ammatillisesta menestyksestään huolimatta he vetivät toisiaan alaspäin.

Tie pohjalle

1970-luvun lopulla Aerosmith alkoi hajota. Joe Perry jätti bändin, hajotti ”The Toxic Twinsin” ja lähti soolouralle. Tämä yllätti monet, koska Perry ja Tyler tuntuivat erottamattomilta, mutta bändin jäsenillä oli kasvavaa kaunaa. Huumeidenkäyttö vain lietsoi tulta.

Vuoden 1980 ja nykypäivän välillä Aerosmith on hajonnut ja kokoontunut uudelleen useammin kuin useimmat jaksavat laskea. Nykyään bändikaverit pitävät kuitenkin yllä asiallista, ellei peräti ystävällistä, suhdetta. Tärkein syy siihen on useimpien jäsenten raittius. Toipumisen tie ei kuitenkaan ollut helppo.

Aerosmithin kukoistuskaudella Perry käytti lukemattomia aineita päivittäin. Muistelmateoksessaan Does the Noise in My Head Bother You?, joka julkaistiin vasta muutama vuosi sitten, Perry kirjoitti tarkan listan. Huumeisiin, joita hän käytti, kuuluivat marihuana, kokaiini, OxyContin, heroiini, metamfetamiini, metadoni ja LSD. 1980-luvulla Tyler sanoi, ettei hän saanut tarpeeksi kovaa huumaa. Nykyään

Tyler arvioi käyttäneensä huumeisiin helposti 6 miljoonaa dollaria elämänsä aikana. Muistelmissaan Tyler viittasi myös siihen, miten pakkomielteistä ja pakonomaista hänen huumeidenkäyttönsä – etenkin kokaiinin – lopulta tuli:

”Ja kokaiini! Lääkärit sanoivat, ettei se ole riippuvuutta aiheuttavaa . . . se on tottumusta. He eivät tuolloin tienneet, että huume ottaisi jyrkän käänteen tietyn päivän jälkeen. Pöly, joka oli kerran bileiden kohokohta, muuttui pelon ja inhon aineeksi, kieron ja salailun lähteeksi ja kaiken valheen äidiksi. ’Mitä, minäkö? Ei, minulla ei ole mitään!’ ’Sori, loppui, harmi, jätkä!’ ’Ei. Hei, mun on mentävä vessaan.’ Ja siitä syntyi rock ’n’ roll -vessa. Silloin ihmiset alkoivat pitää tavaraa kahdessa taskussa – oli kohteliaisuuspussi, jonka jaoit, ja sukkasi. Ja näin synti ja epäilys astuivat onnelliseen maailmaamme.” –Steven Tyler, Does the Noise in My Head Bother You?

Tuoreessa haastattelussa hän muisteli, millaista oli ennen Aerosmithin keikkoja. Usein hän oli lähes koomassa pelkästä päivän aikana käyttämästään ainemäärästä. Managerit olivat kuollakseen huolissaan, koska hänen piti nousta lavalle kymmenientuhansien ihmisten eteen soittamaan bändin kanssa. Joka ikinen kerta Tyler sai kuitenkin energiansa nousuun astuessaan lavalle.

Hän selittää ilmiön yleisön tuottamalla energialla. Eräällä kerralla Tyler kuitenkin putosi lavalta kesken konsertin – päihtymyksensä takia – ja mursi muutaman luun. Jossain vaiheessa Tyler sanoo:

”Löysin tiettyjä huumeita, joita rakastin, enkä lopettanut, vaan satutin lapsiani, satutin elämääni, satutin perhettäni ja satutin bändiäni. Tuli kohta, jossa minulla ei ollut bändiä, enkä välittänyt.”

Kun Tyler käytti päihteitä, hän oli ailahteleva ja arvaamaton. Joskus luovuus valtasi hänet, toisinaan hän oli huumeista ja yleisön kehuista pilvissä, ja toisinaan hän oli vain pelkästään vihainen.

Lopulta Tylerin bändikaverit antoivat hänelle uhkavaatimuksen: mene kuntoutukseen tai jätä bändi. Se riitti antamaan Tylerille ensimmäisen herätyksen. Vaikka se ei ollut se sysäys, joka sai Tylerin raitistumaan ja pysymään raittiina, se esitteli hänelle toisen tavan elää.

Tyler yritti raitistua useaan otteeseen vuosina 1980–2010. Hän hakeutui muutamaan kuntoutukseen, kävi 12 askeleen tapaamisissa, ja hänellä oli tukevia ystäviä ja perhettä rinnallaan. Hän kuitenkin retkahti valitettavan usein tuona aikana. Tylerin retkahdukseen johti monenlaisia laukaisijoita, tyttöystävästä eroamisesta leikkauksen jälkeiseen reseptikipulääkekoukkuun.

Ennen vuoden 2006 retkahdusta hänellä oli takanaan 12 vuotta raittiutta. Tyler on kuitenkin vankkumaton siinä, ettei merkitse se, kuinka monta kertaa hän on ollut kuntoutuksessa tai kuinka monta kertaa hän on retkahtanut. Kaikki kiteytyy sen raittiuden laatuun, joka hänellä on tänään.

Elämää raittiina

Steven Tyleriltä kului neljä raittiusyritystä, jotta hän kerrytti ne yhdeksän vuotta raittiutta, jotka hänellä on tänään. Vaikka hän ei kadu huumeidenkäyttöään – riippuvaiset pyrkivät olemaan katumatta menneisyyttä – hänellä ei ole aikomustakaan luopua raittiudesta tällä kertaa. Jos Tyler joisi tai käyttäisi huumeita uudelleen, hän riskeeraisi kaiken, minkä on saavuttanut.

Omin sanoin:

”Minulla on bändi, joka on yhä koossa, jätkät ovat yhä elossa, kaikki ovat terveitä”, Tyler sanoi. ”Soitamme paremmin kuin 50 vuotta sitten. Siis, keikoilla oli tiettyä raakuutta, kun soitimme klubeilla ja olimme kaikki v* tussa. Joo, tajuan. Mutta bändi on yhä koossa ja yhä kysytty. Ihmiset haluavat meidät yhä yli miljoonalla dollarilla illassa. Ja se on vaakalaudalla, jos käytän taas. Ja lapseni. Kissani. Koirani. Upea v** n talo Mauilla. Tyttöystäväni. Kaikki on vaakalaudalla.”

Nykyään 71-vuotias Tyler on onnellinen, terve ja yhä rakastunut rock n’rolliin. Aerosmithillä on itse asiassa residenssi MGM Resortsissa Las Vegasissa. Ikoninen rockyhtye on kuuluisan kasinon pääesiintyjä vuoden 2019 loppuun asti. Vaikka Tyler elää tällä hetkellä raitista, päihteetöntä elämää, hän ei aikanaan uskonut sen olevan mahdollista.

Luovuus ja riippuvuus

Vuosien ajan on kiistelty luovuuden ja riippuvuuden yhteydestä. Itse asiassa juuri tämä oli Tylerin suurin huoli ennen raitistumista:

”Kun olet pilvessä ja luot jotain tyhjästä, ja koko maailma laulaa vitun biisiäsi, jonka kirjoitit pilvessä, on vaikea ajatella, ettei pilveenmeno ollut syy kaikkeen siihen.”

On mahdotonta kieltää sitä, että valtava enemmistö näyttelijöistä, muusikoista, esiintyjistä ja kirjailijoista on kokenut huumeiden väärinkäyttöä. Steven Tyler ei ole läheskään ensimmäinen luova ihminen, joka on langennut riippuvuuden uhriksi. Siihen on monia teorioita.

Jotkut uskovat, että julkkikset ovat yksinkertaisesti alttiimpia riippuvuudelle, koska heillä on sekä helppo pääsy että riittävästi varoja kalliisiin huumeisiin. Toiset uskovat, että monilla luovilla ihmisillä on jokin mielenterveyden vaiva, kuten masennus, ahdistus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Tutkimukset ovat osoittaneet positiivisen korrelaation mielenterveyden häiriöistä kärsivien ja huumeiden väärinkäytön todennäköisyyden välillä. Jotkut ihmiset uskovat kuitenkin, että luovuuden ja riippuvuuden välillä on luontainen yhteys.

Muutamia tieteellisiä tutkimuksia on tehty tästä aiheesta, mutta ne ovat keskittyneet lähinnä siihen, vahvistavatko päihteet luovuutta, eivät siihen, onko luovilla ihmisillä suurempi todennäköisyys tulla riippuvaisiksi. Monet taiteilijatyypit käyttävät tätä tekosyynä huumeiden käyttöön, toiset uskovat siihen aidosti. Tyler uskoi aluksi, että raittius uhkaisi hänen luovuuttaan. Raittiina oltuaan jo useamman vuoden hän kuitenkin tajusi, ettei niin ollutkaan:

”Kaikki se taika, jonka luulit toimivan kun olit pilvessä, tulee esiin, kun raitistut. Tajuaat, että se oli aina siellä, ja pelkosi katoaa.”