Huumeongelmat kasvavat elinajanodotteen laskiessa

Vuonna 2016 keskimääräinen elinajanodote laski, ja huumeiden yliannostukseen liittyvät kuolemat lisääntyivät järkyttävästi.

Elinajanodote laskee

Elinajanodotteen lasku on nykyaikana harvinaista, koska hallitsemme suurelta osin ympäristöämme ja otamme yhä harppauksia teknologiassa ja terveydenhuollossa – puhumattakaan siitä, kuinka paljon Yhdysvallat panostaa sairaanhoitoon. Monet alan ammattilaiset toistavat jopa Aubry de Greyn sitaattia: ”Ensimmäinen 150-vuotiaaksi elävä ihminen on jo syntynyt”, vaikka se on irrotettu yhteydestään; Aubry de Grey tarkensi vuonna 2013: ”todennäköisesti elossa tänä päivänä. Arvioisin todennäköisyydeksi 90%, vaikka se voisi laskea alimmillaan 70%” (Forbes).

Tässä ajatuksessa on perää, sillä edellisen kerran elinajanodote laski vuonna 1993, aids-epidemian pahimpana vuonna. Kannattaa muistaa, että kyseessä oli yhden vuoden lasku. Kun vuoden 2016 tiedot on nyt laskettu yhteen ja julkaistu, olemme kuitenkin nähneet elinajanodotteen laskevan kahtena peräkkäisenä vuonna. Sitä ennen edellinen kahden vuoden lasku elinajanodotteessa oli vuosina 1962–1963 influenssaepidemian aikaan.

Vuonna 2015 ihmisen elinajanodote laski, ja vuonna 2016 suuntaus jatkui, mutta yliannostuskuolemien määrä kaksinkertaistui. Kun vuoden 2017 tiedot kootaan yhteen, saatamme nähdä Yhdysvaltain historiassa poikkeaman, jossa elinajanodote laskee kolmena peräkkäisenä vuonna.

Vielä kertovampaa on se, että Yhdysvaltojen yleisin kuolinsyy on ollut sydänsairaus. Lääkityksen ja terveydenhuollon parantumisen myötä kuolleisuus on kuitenkin tasoittunut. Vuosi 2016 oli ensimmäinen, jolloin sydänsairauskuolemien väheneminen ei enää kumonnut huumeiden yliannostuskuolemien vaikutusta. Tämä on yksi tapa olla varma, että elinajanodotteen ja opioidikriisin välillä on korrelaatio. Siksi opioidikriisi saa niin paljon huomiota, sillä opioidikuolemien lisääntymisen ja elinajanodotteen laskun välillä on selvä korrelaatio. Lisäksi jokainen aiempi tilanne, jossa elinajanodote on laskenut, on johtunut taudista tai viruksesta. Se, että elinajanodote laskee ja ”epätoivon sairaudet” yleistyvät, on erityisen huolestuttavaa.

Yhdysvaltain tautikeskus (CDC) toteaa myös, että suurin osa huumeisiin liittyvistä kuolemista tapahtui nuorilla ja keski-ikäisillä; huumekuolleisuus oli korkein 25–54-vuotiailla. Vaikka opioidit muodostavat suuren osan (lue: valtaosan) kuolemista, myös alkoholismi, itsemurhat ja muiden huumeiden yliannostukset ovat lisääntyneet merkittävästi.

Opioidien yliannostusepidemia

Yhdysvaltain tautikeskus (CDC) raportoi, että opioidit (mukaan lukien fentanyyli, heroiini ja reseptillä saatavat kipulääkkeet) tappoivat yli 42 249 ihmistä vuonna 2016 mikä on enemmän kuin minään aiempana tilastoituna vuonna ja 28 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, 2015. Vuonna 2016 opioidien yliannostuskuolemia oli viisi kertaa enemmän kuin vuonna 1999. Viisi osavaltiota, joissa yliannostuskuolleisuus oli korkein, olivat Länsi-Virginia, Ohio, New Hampshire, Pennsylvania ja Kentucky, mutta huumeiden yliannostuskuolleisuus kasvoi merkittävästi 26 osavaltiossa.

Synteettisten opiaattien aiheuttamat kuolemaan johtaneet yliannostukset lisääntyivät paitsi vuosina 2014–2015, jolloin niitä oli 9 500, myös vuosina 2015–2016, jolloin kuolleiden määrä yli kaksinkertaistui 19 400:een. Heroiinikuolemat ovat nousseet 20 prosenttia ja muiden kipulääkkeiden aiheuttamat kuolemat 14 prosenttia.

Eric Eyre – vuoden 2017 Pulitzer-palkinnon voittaja tutkivassa journalismissa – matkusti Länsi-Virginiaan selvittääkseen, miten vakavaksi huumeongelma oli paisunut. Hän päätyi kuvaamaan kansallista kriisiä pienemmässä mittakaavassa. Kaksi lääkeyhtiötä oli toimittanut 20,8 miljoonaa opioidia viimeisen vuosikymmenen aikana mikä on järkyttävää, kun otetaan huomioon, että kyseisessä Länsi-Virginian pikkukaupungissa asuu 2 900 ihmistä. Kymmenessä vuodessa nämä kaksi apteekkia olivat jakaneet 10 miljoonaa hydrokodonitablettia ja 10 miljoonaa oksikodonitablettia.

Huumeongelmat ja talous

Yhdysvallat käyttää sairaanhoitoon enemmän rahaa kuin useimmat muut maat. Opioidikriisi paljastaa rikkinäisen järjestelmän. Ongelma ei ole rahoitus vaan tarjottu hoito (tai sen puute).

Opioidit ovat olleet ongelma 1990-luvulta lähtien, ja niiden koukuttavuus noudattaa kaavaa, joka ulottuu paljon kauemmas. Ensin oopiumin väitettiin olevan riippuvuutta aiheuttamaton ja parantavan alkoholismin. Kun tämä osoittautui vääräksi, tuli morfiini, jonka väitettiin parantavan oopiumiriippuvuuden – olematta itse koukuttava. Sitten heroiini seurasi perässä, sen jälkeen metadoni, ja niin edelleen.

Asiantuntijat ovat vuosisatojen ajan väittäneet, etteivät opiaatit aiheuta riippuvuutta, ja keinoista torjua niitä on tullut yhä suurempi ongelma. Esimerkiksi opiaattien hinnan nostaminen ei auta, koska se pakottaa riippuvaiset turvautumaan kovempiin katuhuumeisiin. Jotkut vakuutukset eivät enää korvaa turvallisempia kipulääkkeitä, mutta korvaavat halvempia, riippuvuutta aiheuttavampia opiaatteja.

Opiaattien taloudellisesta vaikutuksesta on esitetty erilaisia lukuja, mutta talousneuvonantajien neuvosto (CEA) arvioi kokonaiskustannuksen olevan paljon korkeampi ja toteaa, että opioidikriisin taloudellinen kustannus vuonna 2015 on 504 miljardia dollaria.

Lyhyesti sanottuna kyseessä on vakava ongelma, joka kaipaa kipeästi tekoja ja ratkaisua.